Vuokkokalat vuokossa

Vuokko on asettunut paikoilleen ja vuokkokalat ovat keksineet mitä sillä tehdään. Vähintään toinen vuokkokala on vuokossa lähes koko ajan. Vuokko on kasvanut hyvin, mutta sen väri on kaukana alkuperäisestä vaaleanvihreästä, eikä lajille tunnunsomaisia kuplia lonkeroiden päissä juurikaan näy.

PIenessä kuvassa on vuokko ihan uutena, muutos näkyy aika hyvin. 

Vuokko on siitä hyvä selkärangaton kuvattavaksi, että se on esillä valoisaan aikaan. Toisin kuin käärmetähdet.

Käärmetähti hämärissä

Oikeastaan kyllä jännitävimpiä ovat käärmetähdet ja sitten nämä norsukotilot, joita ei ensin näe lainkaan. Sitten jos ruokaa painuu pohjaan asti, jostain nousee kärsä, hiekka tärisee, ja kotilo nousee pintaan.

Tämän nimi ei oikeasti ole norsukotilo

Laakamatoja on edelleen, niitä on hävitetty mekaanisesti imuroimalla ämpäriin ja palauttamalla madoton vesi takaisin kun ötökät ovat laskeutuneet takaisin. Voi olla, että merisiili kiinnostui niistä vähän. Ensimmäistä kertaa nähtiin merisiilin jalat läheltä, tuolla piikkien välissä on sellaisia rentoja letkuja joita se heittelee rytmikkäästi lasiin ja pystyy liikkumaan huomattavaa vauhtia. Allaolevassa kuvassa se oli hilannut itsensä puoliväliin etunurkkaa ja roikkui siinä noin 16 jalallaan samalla kun heitteli noin neljällä jalalla suuhunsa jotain välipaloja (toivottavasti laakamatoja mutta saattoi olla levääkin).

Merisiili ja laakamatoja (oikealla).

Kesäkuussa kirjoitin, että meillä on paikoin samettimaista viininpunaista levää. (Sitä näkyy tuossa alla Rumpellan juurella). Se ei vaan ole levää, valkoiseen ämpäriin otettuna se vilistää. Laakamatoja. (“Tahmatassuja”, sanoi Fredrikson ääni väristen. Muumipapan uroteot.)
Punaruskeita laakamatoja jotka viihtyvät valossa eli ilmeisesti elättävät symbioottisia leviä.
Minusta nämä ovat pienempiä kuin ne joita surmattiin dippaamalla Catalaphyllia -korallista, ehkä puoli milliä pitkiä. Convolutriloba retrogemma olisi kai isompi ?
(Se ei kuulemma ole enää laakamato vaan alkusuinen, KVW. )

Kuten saatatte muistaa, meillä on ollut hieno pinsettikalan ruokkimislaite  : keinotekoinen täytettävä ja pestävä kolo josta pinsu sai hakea ruokaa rauhassa, ruokailla lajityypillisellä tavalla ja rauhass ailman että ahnaammat vievät ruoan sen edestä. Laite on täytetty useimmiten kampasimpukalla, jota saa pakastettuna ihmisten marketeista, ja pakastettuna sen paloittelukin käy näppärimmin (raaputetaan jääklöntistä ohuita lastuja, ja kun ne vähän sulavat, hakataan veitsellä jauhelihaa hienommaksi mössöksi). Vaihtelevasti siihen on lisätty vitamiineja ja kuivaruokia ja joskus jotain pakasteruokaakin, mutta kampasimpukka on se takuuvarma perusmuona. (Kampasimpukan lisäksi pinsu jostain syystä imeskelee norilevää; se on ehkä päättänyt syödä kaikkea mikä ei ui karkuun, tai sitten se vaan luulee olevansa välskäri).

Ruokintalaitteen käyttö ja peseminen on olevinaan työlästä, ja pikku hiljaa pinsu on opetettu syömään ruokaa myös kädestä. Seoli muuten hyvä juttu, mutta nyt kala luulee että kaikki akvaariossa tai sen lähellä tapahtuva on vain uusi tapa ruokkia pinsettikaloja. Edellisen postauksen kuvien ottaminen oli tosi työlästä, sillä pinsu tunkee aina nokkansa tai kylkensä kameraan kiinni.

Siili lokakussa.

Siili elokuussa.

On tuo Rumpellakin kasvanut taas.

Rumpella lokakuu 2011

Rumphella huhtikuussa 2009

Niiden lisäksi altaaseen tuli käärmetähti, rapuja , kotiloita ja karamellitokko (Amblygobius rainfordi).

Helmikardinaaliahvenpari Catalaphyllia-korallin juurella

Vasemmanpuoleisen posket ovat alkaneet pullistua buldoggimaisesti.

Helmikardinaaliahven leyhyttelee mätimunia.

Kun sitä tuijottaa tarkkaan, huomaa, että se säännöllisin väliajoin avaa suutaan ja mukeltaa siellä olevia mätimunia toiseen asentoon.

Se, että tuosta koskaan kehittyy aikuisia kaloja, on hyvin pieni mahdollisuus, mutta toisaalta, on nuo emokalatkin jo kolmannen polven helsinkiläisiä.

EDIT Kutan arvata saattoi, muutaman päivän kuluttua mäti oli poissa.

Siili siivoaa etulasia.

Jennalle terveisiä (jos se taas aikoo kysyä että miksei etulasia ole siivottu ennen valokuvien ottamista: merisiilit tykkää syödä lasissa kasvavaa levää.  Helmikardinaaliahventen pitäisi innolla viihtyä merisiilin piikkien lomassa, mutta sitä intoa ei ole vielä näkynyt. S e voi tietenkin liittyä siihen, että kalat ovat vanhoja ja siili taas aika nuori. Kuvassa näkyy myös sellaisia koralleja jotka voi meillä kohtuullisesti:  caulastraea.

Helmikardinaaliahvenet Catalaphyllian suojissa.

Helmikardinaaliahvenet ovat sen sijaan päättäneet viihtyä Catalaphyllian lonkeroiden lomassa.  Upouudessa niistä kertovassa kirjassa sanotaan niiden tekevän samoin Lembehin salmessa.   (Alejandro A. Vagelli: The Banggai Cardinalfish: Natural History, Conservation, and Culture of Pterapogon Kauderni, s. 13. John Wiley and Sons, 2011. ISBN 9781119950363 )

Luvassa näkyy myös pienenpieniä Funghia-koralleita (ne vihreät lättänät), sekä se uusi, kermanvaalea koralli, ja sen oikealla puolella punainen korallli joka saattaa olla tuon uutukaisen sukulainen.

Kuplavuokko kuvan keskellä.

Kuplavuokkokin ujostelee kivenkolossa, eivätkä vuokkokalat ole vielä keksineet sitä.

Vanhan tutun kauppiaan neuvosta lisättiin pintaveden kiertoa, jonka pitäisi nostaa happipitoisuutta ja sitä kautta parantaa elinolosuhteita. Ainakin se on lisännyt haihduntaa.

Catalaphyllia pullukkana

Kyllä se siitä rauhoittui.

Catalaphyllia rauhoittuneena.