Surullinen juttu

30/11/2011 6:06 pm | Kategoria(t): Kalat, Selkärangattomat | 3 kommenttia

Meiltä on kuollut kolme kalaa: molemmat uudet hankinnat ja toinen helmikardinaaliahvenista. Huumekala oli ponteva ja uiskenteli ympäriinsä ja söi ötököitä pohjalta. Ja katosi. Keisarikala oli arka mutta naposteli mysistä ja kampasimpukkaa, ja sitten se vaan makasi kuolleena Catalaphyllian vieressä.  Ja seuraavana päivänä toinen helmikardinaaliahvenista löytyi kuolleena, se oli tullut meille aikuisena 2,5 vuotta sitten.

Laakamatoja on edelleen, niitä on hävitetty mekaanisesti imuroimalla ämpäriin ja palauttamalla madoton vesi takaisin kun ötökät ovat laskeutuneet takaisin. Voi olla, että merisiili kiinnostui niistä vähän. Ensimmäistä kertaa nähtiin merisiilin jalat läheltä, tuolla piikkien välissä on sellaisia rentoja letkuja joita se heittelee rytmikkäästi lasiin ja pystyy liikkumaan huomattavaa vauhtia. Allaolevassa kuvassa se oli hilannut itsensä puoliväliin etunurkkaa ja roikkui siinä noin 16 jalallaan samalla kun heitteli noin neljällä jalalla suuhunsa jotain välipaloja (toivottavasti laakamatoja mutta saattoi olla levääkin).

Merisiili ja laakamatoja (oikealla).

3 kommenttia »

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

  1. No voi murheiden murhe! Tosi kurja juttu; se huumekala oli tosi upea. Onko mitään aavistusta edes, mikä voi olla syynä? Olenkohan ymmärtänyt oikein, että helmikardinaaliahvenet olisivatkin aika lyhytikäisiä? Eli ehkä se vaan kuoli vanhuuteen.

    Itsekin olen ajatellut merisiilin hankkimista. Onko siinä mielestänne mukavaa seurattavaa?

  2. Helmikardinaaliahvenet tulivat meille vähän suunnittelematta yhdeltä akvaarionsa lopettaneelta harrastajalta, ne olivat kolmannen polven helsinkiläisiä. Unohdin kysyä minkä ikäisiä ne oli, mutta joo, ikä saattoi tulla täyteen. Yksi syy tämän merisiilin hankintaan oli se että helmikardinaalit luonnossa tykkäävät piileksiä niiden piikkien välissä.Meillä ei kyllä ollut niin, helmikardinaalit ehtivät parkkeerata Catalaphyllia-koralliin. (Uudessa kirjassa luki että ne tekee sitäkin.)

    Minusta merisiilit on hauskoja, meidän ensimmäinen selkärangaton oli Mespilia globulus, joka koristeli itseään kaikenlaisella pikkutavaralla. Seuraava merisiili tuli liftarina elävän kiven mukana ja huomattiin ehkä herneen kokoisena, sen kasvua oli erityisen hauska seurata.

  3. OK, merisiili siis vakavaan harkintalistaan! Kiitos.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.
Entries ja kommentit feeds.

%d bloggaajaa tykkää tästä: