Kesäkuvia

25/06/2014 12:52 pm | Kategoria(t): Korallit | Jätä kommentti

Vertailemalla näitä kuvia edellisiin näkee, että aika vähän on tapahtunut puolessa vuodessa. Vaalea Acropora (joka oli viimeksi välskärin takana) on kasvanut paljon. Se ostettiin viime syksynä Lahdesta (akvaarioon.fi).

Allas_vasen_614

Oikeassa päässä sitä samaa myös. Turbinaria on kasvanut hyvin. Punainen Montipora kasvaa liiankin hyvin, Ari haluaisi lyödä sen palasiksi ja tehdä tilaa uusille pikkukoralleille (jotka käytiin jo ostamassa Lahdesta). Montipora on jo isompi kuin 25 kilon suolaämpäri. Paha kyllä, molemmat käärmetähdet tykkäävät olla sen koloissa. Kaupungilla kerrotaan etti käärmetähti saisi joutua ilmaan.

Allas_oikea_614

Tilanne jouluna 2013

27/12/2013 2:05 pm | Kategoria(t): Korallit | Jätä kommentti

Aina välillä tulee otettua altaastakin kuvia.

Vasen reuna

Vasen reuna

Fungia jakaantui kymmeneksi pieneksi (vasen etureuna).  Hydnophora kasvaa ja haaroittuu.  Samoin Caulastreat rehottavat. Eyphyllialla ja Turbinarialla meni välillä huonommin , mutta ne ovat toipuneet hyvin.

Oikea reuna

Oikea reuna

Catalaphyllia ja vuokko voivat oikein paksusti. Rumpellassa on parempia ja huonompia osia.

Välskärit.

Välskärit.

Tilannekuvia

09/02/2013 2:18 pm | Kategoria(t): Kalat | Jätä kommentti

Kuva

Koruahven-koiras on kasvanut selvästi naaraita isommaksi.

Kuva

Karamellitokko hengailee useimmiten väreihinsä ja kuvioihinsa sopivassa ympäristössä. Candy cane-korallit on vähän kalpeita.

Oih, sanoi merisiili

08/11/2012 8:21 pm | Kategoria(t): Selkärangattomat | Jätä kommentti
Siili_feb2013

Hämmästyttävää, miten vaikeaa näin kauniin eläimen kuvaaminen on.

Vaihdettiin tänään vettä. Vedenvaihto on aina jännää aikaa, kun mikä tahansa altaan eliöistä voi luulla kevään tai sadekauden tulleen. Tänään se oli merisiili. Jos ette tiedä hirveästi merisiilien anatomiasta niin täältä voi katsoa selventäviä kaavakuvia. Piikkipallon kummallakin puolella on siis aukko, toisesta eläin syö kalkkilevää ja toisesta p***oo sementtiä. Jälkimmäisen aukon ympärillä on viisi pikkuista koloa, ja niistä leyhähti valkoinen pölypilvi sukusoluja. Vähän harmittaa että meillä ei ole kuin yksi siili, mutta toisaalta, merisiilitoukkien eläminen kuukausien ajan osana eläinplanktonia olisi kai altaassa epätodennäköistä.

Syksyn tullen

08/11/2012 12:08 pm | Kategoria(t): Elävää | Jätä kommentti

Meillä on kaksi merellistä harrastusta, ja se toinen vie paljon ajasta ja kaiken some-atiivisuuden keväästä syksyyn. Nyt on taas aikaa päivittää riutan tilannetta:

Pinsettikala on kuollut. Se oli meillä noin viisi vuotta, ja aikuinen jo tullessaan. Kaikista kaloista se oli eniten persoonallisuus, söi kädestä, kiinnostui kaikesta uudesta. Silti en suosittele sitä kotiakvaarioon: minulle selkärangattomat on tärkeitä ja pinsu rajoittaa kovasti, mitä selkärangattomia voi pitää. Se syö tehokkaasti kaikki podit ja pikku hitchhikerit niin että elävä kivi on vähemmän elävää. Ja sen ruokkiminen on haaste – internetistä löytyy lukuisia nälkään kuolevia pinsettikaloja. Meidän pinsu söi enimmäkseen kampasimpukkaa sopivan pieneksi pilkottuna. Kaikki muut pärjäävät reilun viikon kuivaruokintalaitteella, mutta pinsua varten piti tehdä järjestelyjä.

Toinenkin tärkeä kala kuoli: lilakeijuahven (Pseudochromis fridmani). Se oli meidän vanhin kala, ja tärkeä katseenvangitsija. Se ei riehunut ja vaatinut huomiota itselleen, mutta kun malttoi pysähtyä hetkeksi akvaarion eteen , se lipui paikalle. Keijuahvenia suosittelen kaikille.

Tässä altaassa on koetettu käyttää Balling-järjestelmää, mutta vesiarvot ei vaan pysy halutuissa rajoissa. Liian hapan vesi on tehnyt tuhoaan monissa SPS-koralleissa, Akroporat ja Seriatoporat ovat poissa. LPS:t rehottavat, varsinkin Catalaphyllia ja Caulastraea.  Nyt ollaan taas virittelemässä vanhanmallisia kalkkisysteemeitä, niistä lisää myöhemmin talvella.

Kuvittelua ja päivitystä

18/12/2011 2:12 pm | Kategoria(t): Selkärangattomat | 1 kommentti

Synkän joulukuun etu on se, ettie päivänvalo heijastu akvaarioon vaan on hiukan helpompi ottaa kuvia.

Vuokkokalat vuokossa

Vuokko on asettunut paikoilleen ja vuokkokalat ovat keksineet mitä sillä tehdään. Vähintään toinen vuokkokala on vuokossa lähes koko ajan. Vuokko on kasvanut hyvin, mutta sen väri on kaukana alkuperäisestä vaaleanvihreästä, eikä lajille tunnunsomaisia kuplia lonkeroiden päissä juurikaan näy.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PIenessä kuvassa on vuokko ihan uutena, muutos näkyy aika hyvin. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuokko on siitä hyvä selkärangaton kuvattavaksi, että se on esillä valoisaan aikaan. Toisin kuin käärmetähdet.

Käärmetähti hämärissä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oikeastaan kyllä jännitävimpiä ovat käärmetähdet ja sitten nämä norsukotilot, joita ei ensin näe lainkaan. Sitten jos ruokaa painuu pohjaan asti, jostain nousee kärsä, hiekka tärisee, ja kotilo nousee pintaan.

Tämän nimi ei oikeasti ole norsukotilo

Surullinen juttu

30/11/2011 6:06 pm | Kategoria(t): Kalat, Selkärangattomat | 3 kommenttia

Meiltä on kuollut kolme kalaa: molemmat uudet hankinnat ja toinen helmikardinaaliahvenista. Huumekala oli ponteva ja uiskenteli ympäriinsä ja söi ötököitä pohjalta. Ja katosi. Keisarikala oli arka mutta naposteli mysistä ja kampasimpukkaa, ja sitten se vaan makasi kuolleena Catalaphyllian vieressä.  Ja seuraavana päivänä toinen helmikardinaaliahvenista löytyi kuolleena, se oli tullut meille aikuisena 2,5 vuotta sitten.

Laakamatoja on edelleen, niitä on hävitetty mekaanisesti imuroimalla ämpäriin ja palauttamalla madoton vesi takaisin kun ötökät ovat laskeutuneet takaisin. Voi olla, että merisiili kiinnostui niistä vähän. Ensimmäistä kertaa nähtiin merisiilin jalat läheltä, tuolla piikkien välissä on sellaisia rentoja letkuja joita se heittelee rytmikkäästi lasiin ja pystyy liikkumaan huomattavaa vauhtia. Allaolevassa kuvassa se oli hilannut itsensä puoliväliin etunurkkaa ja roikkui siinä noin 16 jalallaan samalla kun heitteli noin neljällä jalalla suuhunsa jotain välipaloja (toivottavasti laakamatoja mutta saattoi olla levääkin).

Merisiili ja laakamatoja (oikealla).

Uutta eläväistä

20/11/2011 9:42 pm | Kategoria(t): Kalat, Selkärangattomat, Yllätyksiä | 1 kommentti

Meillä on kaksi uutta kalaa: huumekala (Synchiropus picturatus) ja kirjokeisarikala (Pygoplites diacanthus). Kirjokeisarikalalla on hankalan lajin maine, mutta tämä yksilö on kuulemma syönyt kaupassa mysistä.

Kesäkuussa kirjoitin, että meillä on paikoin samettimaista viininpunaista levää. (Sitä näkyy tuossa alla Rumpellan juurella). Se ei vaan ole levää, valkoiseen ämpäriin otettuna se vilistää. Laakamatoja. (”Tahmatassuja”, sanoi Fredrikson ääni väristen. Muumipapan uroteot.)
Punaruskeita laakamatoja jotka viihtyvät valossa eli ilmeisesti elättävät symbioottisia leviä.
Minusta nämä ovat pienempiä kuin ne joita surmattiin dippaamalla Catalaphyllia -korallista, ehkä puoli milliä pitkiä. Convolutriloba retrogemma olisi kai isompi ?
(Se ei kuulemma ole enää laakamato vaan alkusuinen, KVW. )

Pinsettikalan kuulumisia

17/10/2011 8:08 pm | Kategoria(t): Kalat | Jätä kommentti

Kuten saatatte muistaa, meillä on ollut hieno pinsettikalan ruokkimislaite  : keinotekoinen täytettävä ja pestävä kolo josta pinsu sai hakea ruokaa rauhassa, ruokailla lajityypillisellä tavalla ja rauhass ailman että ahnaammat vievät ruoan sen edestä. Laite on täytetty useimmiten kampasimpukalla, jota saa pakastettuna ihmisten marketeista, ja pakastettuna sen paloittelukin käy näppärimmin (raaputetaan jääklöntistä ohuita lastuja, ja kun ne vähän sulavat, hakataan veitsellä jauhelihaa hienommaksi mössöksi). Vaihtelevasti siihen on lisätty vitamiineja ja kuivaruokia ja joskus jotain pakasteruokaakin, mutta kampasimpukka on se takuuvarma perusmuona. (Kampasimpukan lisäksi pinsu jostain syystä imeskelee norilevää; se on ehkä päättänyt syödä kaikkea mikä ei ui karkuun, tai sitten se vaan luulee olevansa välskäri).

Ruokintalaitteen käyttö ja peseminen on olevinaan työlästä, ja pikku hiljaa pinsu on opetettu syömään ruokaa myös kädestä. Seoli muuten hyvä juttu, mutta nyt kala luulee että kaikki akvaariossa tai sen lähellä tapahtuva on vain uusi tapa ruokkia pinsettikaloja. Edellisen postauksen kuvien ottaminen oli tosi työlästä, sillä pinsu tunkee aina nokkansa tai kylkensä kameraan kiinni.

Kasvua

17/10/2011 7:53 pm | Kategoria(t): Kalat, Selkärangattomat | Jätä kommentti

Merisiili on löytänyt elämäntehtävänsä: se viilaa takalasista levää. Ja kun syö paljon vihanneksia, kasvaa isoksi ja vahvaksi. Katsokaa vaikka:

Siili lokakussa.

Siili elokuussa.

On tuo Rumpellakin kasvanut taas.

Rumpella lokakuu 2011

Rumphella huhtikuussa 2009

Seuraava sivu »

Pidä blogia WordPress.comissa.
Entries ja kommentit feeds.